Ruokaisat paineastiat taivaalla

Massiivinen rautalintu vaappuu kohti. Kohta sen ylpeästi ylös kurottava paksu nokka turpoaa kun perämies kiihottaa koneen hurjaan menoon. Tulikuumat ja armottomat vispilät imevät ilmaa sisäänsä puristaen ison pieneksi, tuikkaavat sen tuleen, perkeleet, ja kohta räjähtää. Käynti on niin kovaa, ettei rauta voi vastustaa ja ihmiset painautuvat tuoliinsa, posket lommolla, soppa läikkyy. On aika nousta ilmaan. Lokerot ja kärryt täynnä valmistettua lihaa, viintä ja ryyppyä. On salkkua jos jonkinmoista, taivas odottaa että seikkailu voi alkaa.

Pienet sipsipussit turpoavat, kun kone nousee korkeuksiin. Paineen alla ilma palaa, öljyä sekaan ja se turpoaa työntäen rautaa eteenpäin, saaden sen puskemaan läpi yhä ohenevien ilmamassojen. Valtavan paineastian liitokset natisevat kun paine sen sisällä kasvaa, ilma tekee itselleen tilaa. Tyytyväisenä rautalintu nojaa sen alle jäävärestaurant-939437_960_720än ilmamassaan, antaa vapaan pudotuksen viedä konetta ja nälkäisiä ihmisiä eteepäin. Koneet rauhoittuvat kun pahin on ohi, ja meno antaa lykkyä ja myötätuuli viettää kohti päättymätöntä matkaa.

Heinosti pukeutuneet lentoemot purkavat liivinsä ja vapauttavat komeat kehosa koko mittaan. Korkokengät kolisten he tyrkkivät kärryä kärryn perään kohti nälkäistä yleisöä. On se hetki kun taide, uhkapeli ja matkustaminen kohtaavat toisensa taivaalla, on aika syödä ja nauttia maailman lopun viimeisestä ravintolasta. Liha tirisee uunissa kun valtameri pauhaa monta kilometriä alempana. Kala ei enää kaipaa mereen, kun on aika tulla syödyksi taivaalla. Rautalintu ruokkii saalistaan.

Kokki jäi terminaaliin, mutta pakkasi jokaisen annoksen hyvin ja huolella. Ravintolalle kuin ravintolalle on kunnia mutta myös valtava haaste päästä ruokkimaan taivaskansaa. Voinapit ja mausteet, lihanpalat, salaatti, kahvikuppi ja sokeria, kaikki aseteltuna yksitellen valmiiksi annoksiksi kuin turkkilaisen työmaaruokalan linjaston päässä. Täällä ruokailu on tehokkuutta, mittoihin ja standardeihin sopimista ja ihminen hetkeksi vapautuu osastaan ja pääsee nauttimaan seremoniallisen etenemisen ihmeellisestä tenhosta. Stressaantunut pääjohtaja pääsee hetkeksi alistumaan rooliinsa tuntemattoman kapteenin vietäväksi, kuin riettaassa roolileikissä jossa piiska riehuu kun alistussuhteet kääntyvät toisin päin.

Arki tekee tilaa seremonialle, kun kapteeni vie ja emot tarjoilee, alistunut istuu tuolissaan köytettynä, odottaen vai mitä käy. On aika lukea, kirjoittaa, syödä ja juoda. Voi kurkistella ulos, seurustella viereen asettuneiden ihmisen kanssa, tehdä heistä psykologista profiilia tietäen että sattuma ja valtioiden välien epätila antaa tukevan selkänojan.