Oopeeran ravintola ja taide

Kun laulut on laulettu ja on väliajan vuoro, hienosti pukeutunut viisuyleisö suunnistaa pareittain alakerran ravintolaan. Valmiiksi asetellut kakkulautaset kilisevät kun keskiluokkainen yleisö nauttii ravintolan vaatimattomista antimista. On torttua ja leivosta, koristeltuna ja naturel. Joku torttu on saanut kastikettakin päälleensä — toinen on kostea ja toinen kuivakan oloinen. Ihmiset nauttivat antimista, pää pyörällä taiteen ilmaisun voimasta, turtuneena tunkkaisen salin hämmentävästä hiljaisuudesta. On aika hoitaa kehoa kun mieli on ravittu ja ilta alkaa olla jo pitkällä. Ooppera kutsuu ihmiset nauttimaan taiteesta ja syömään.

Muodollinen kakkupala pitää yleisön hengissä ja varmistaa että sokeria ja rasvaa riittää parin shampanjan tai viinilasin laimentamiseksi. Taidetta katsomaan tullut yleisö ei arvaakaan mitä takahuoneessa jo puhutaan kun torvensoittajat ja huilistit flirttailevat jousisoittimien kanssa. Basso saa hyvää hoitoa kun roteva mies halaa sen kaulaa ja kurkottaa napsuttelemaan sen herkiä kieliä ja tallaa. Kohta kellot jo soivat ja orkecake-1227842_960_720steri ryntää hillityn oloisesti takasiin kohti soittomonttua. Hymyssä suin toisiinsa ihastuneet pariskunnat asettuvat puolikaareen, levittävät jalkansa ottavat soittimen huulilleen. Hämärässä yleisö kömpii takaisin kuulemaan mitä laulussa on sanottavaa ja että onko tarinassa virtaa ja voimaa vielä toisellekin kierrokselle.

Oopperaa ei olisi ilman ruokaa, kun musiikki soi ja kurkut aukeaa, tietää kokki alakerrassa että kohta on koko sali täynnä nälkäistä artistia nauramassa rohevasti ja heittämässä huulta. Kaupallinen yleisö matkaa jo busseillaan hotelliin tai maakuntiin, kun ilta lähestyy jo loppuaan. Näyttelijät ja kuoro, laulajat, tietävät että kohta on taas seuraavan esiintymisen vuoro kun he viikkaavat pukunsa valmiiksi odottamaan seuraaan näytöksen alkua.

Ravintolabisnes kukoistaa taiteen äärellä, kokki tietää yleisön ja yleisö suo ravintoloitsijalle sen tarviseman suojan ja turvan. Ylihintaiset kakut kustantavat alakerran tappiollisen lihakeitto, makkara ja pyttipannubisneksen. Artisti maksaa — maksaa sen minkä jaksaa, kun tarvitaan paljon halpaa ollutta ja ruokaa. Oopperan ravintolalla on aina kaksi puolta, kun kulissit pysyy ja voimistuu kuin korealaisen pikkuravintolan tarina ja puitteet. Lihaa säästämätttä, laadusta tinkimättä! Oopperan kokki on taiteen ja ihmisten asialla.