Muonahuoltoa ja nakkikioskit

Opperaillan päätteeksi väki vaeltaa kadulle, jonka kulmia miehittää pienet vihreät miehet. On aika syödä ja saada huolto kuntoon. Syöminen ja taide ei mahdu tai alistu vain tiettyyn tilaan tai aikaan, ruoka vaatii huomiota kaikkialla kun joukot kokoontuu ja kioskien ympärillä parveleilee näkäisiä juoppoja. Korkeakulttuurin piirissä nakkikioskit eivät nauti ansaitsemaansa kunnioitusta, vaikka niiden ansiona on varmistaa ja huolehtia juhlakansan vapautuneesta siirtymisestä kohtidownload (3) seuraavia taisteluita. Mies miehen perään tulee notkumaan hyisen kioskin liepeille ja ihmettelee tarjolla olevaa lihaa ja piirakkaa. On aika kääntää ravintolan toinen vaihde päälle, unohtaa hienostelu ja antaa sen sijaan lihan haista ja maistua, kun soosi valuu ympäri rinnuksia, on naurun paikka ja sopiva aika siirtyä kohti kotimatkaa.

Nakkikioskit edustavat niin voimakasta kulttuurista ja vallanpidollista elementtiä, että alistunut kansa hyisessä talvisäässäkin asettuu kuuliasisti jonoon hyisessä lumisateessa. Onhan kohta tarjolla makkaraa ja maukasta kurkkusalaattia. Ihminen on kiitollinen kun saa pakkasessa vaetaa, ja yhtäkkiä eteen osuu mahdollisuus ostaa ja kuluttaa, oivaa nakkia nakin perään, jotta taas jaksaa vaeltaa velallisen epärehellisyyden uhan pelon alla ja asemansa hyväksyen. Sen minkä taide sai aikaan, että maailma aukeni ja ajatus loistaa, sen nakkikioski vei pois, kun laittoi ihmisen takaisin lokeroonsa kurkistamaan luukkuun jos sieltä jotain saisi. Taiteen luukku on laaja ja avoin, vaikkei sitä sovi sohia tai kosketella, se huutaa kovaa ja antaa paljon. Virastossa ja vankilassa luukku on pieni ja hiljainen. Ihmisen osa on kolkutella sitä kuin jäätyneen nakkikioskin pienen räppänän huuruista säppeä. Luukun takaa voi joku, vastata tai sitten ei, mutta sillä ei ole merkitystä, tärkeintä on että on luukku, nappulat ja koneet joita sopii kosketella. Luukun takaa valta kurkistaa, hymyilee ja sanoo “tui-tui-tui!”.

Valtavat soppatykit työnnetään taas esiin varastoista, kauhat pienen hävittäjän kokoisia ja jauhoa, lihaa ja vihanneksia kannetaan kuin valtavia pommeja rintamalle. On aika tapella, ja velvollisuuden tunteesta ihminen asettuu osaansa. Vesimassat virtaa ja soppa kasvaa padassa, kun nälkäistä ja mielensä pilannutta sotilasta kerääntyy hetkeksi hengähtämään kuulasuihkujen pyörittelystä.