Läskisoosia, lipeäkalaa ja kinkkuakin

On kerran vuodessa kun koko Suomi juhlii joulua, ne jotka juhlii. Toiset viettää aikaa eri ryhmissä ja uusi vuosikin liikkuu riippuen siitä keneltä kysyy. Jouluna Suomi hiljentyy ja nauttii ansaittua rauhallista olemista. On aika kaivaa keittokirjat kaapista ja ryhtyä paistamaan!

Arkenakin voidaan syödä tavanomaista juhlaruokaa. Kun liha on kiven takana, läskiä riittää kaikille. Maukas ja voimakas elämys valuu lautaselle yhdessä luontevan ja päättäväisen rukiin kanssa. Hyllyvät kokkareet muodostavat houkuttelevan kokonaisuuden, jonka makeahko valkea maku saa kylkeensä nautinnollista sointia niin pienistä lihanpaloista kuin rukiinkin kiinteästä ilmaisusta.

Jouluna läski muuttuu lihaksi ja kalaksi. Vanhan kansan nauttima tuontikala, kapakala, lipeä Norjasta asettuu lautaselle täristen kuin haavanlehti. Sen pelko häilyy nopeasti kun lämmin valkea kastike valuu sen päälle ja ympäri lautasta. Voimakkaat kädet pirskottavat koko komeuden päälle pippuria, suolaa ja mausteita, onhan kalan hempeä maku yhdessä valkoisen kastikkeen kanssa jotain joka kaipaa selkänojaa ja tukea.

Suomalainen joulu rakastaa yksinertaista ja maukasta ruokaa, kun suurikin perhe kokoontuu yhteen ihmettelemään lahjoja, kuusia ja toisiaan. Perheet, lapset ja isoäidit käyskentelevät yhdessä kuin uuden todellisuuden keksittyään. Isät ja äidit halaavat yhdessä uudesta rakkaudestaan kiihottuneena, odottaen että juhlat pääsevät oikein kunnolla alkuun.

Kinkku ladossa kyseli kerran ihmeissään toiselta, Karjalanpiirakka-20060227että onko joulun jälkeistä elämää. Yhdessä possuparat miettivät päänsä puhki, vaikkeivät tienneet mikä se joulu oikein on ja milloin se alkaa. Jotenkin vaan, mystisellä tavalla, vinhasti hyppelevät siat tunsivat että jotain on tulossa. Stressaantuneena ne tartuivat toisiinsa, kun isäntä valmistautui jo päästämään ne ilman viimeistä toivetta teurastajan armolle. Kauheita kiljahduksia ja parahduksia kuuluu kun sika sian perään pääsee hengestään. Hurjia ilmeitä jähmettyy possujen kasvoille kun elämä taistelee mahdotonta vastaan. On joulu ja kinkkua tarvitaan markettien hyllyt väärälleen. On possun aika muuttua kinkuksi.

Uunissa sika paistuu kuumaksi ja hitaasti. Sen maukas kuorrutus tekee lihasta muhevaa ja pinnasta rapean. Kinkku kunnioittaa joulua uhraamalla itsensä, jotta ihminen voi nauttia ja iloita siitä että on joulu ja tarinat, kuusi ja lunta, kaikkea on ihmisen iloksi. Vain possu puuttuu.